Mitä mää tekisin?

Lasten suusta kuului ennen vanhaan ruikutus, ettei ole mitään tekemistä. Nykyään harvemmin, koska kännykkää näpytellessä aika kuluu kuin siivillä. Lapsia moititaan käteen liimatusta kännykästä, vaikka itse ollaan samalla tasolla ja hiljaa tyytyväisiä, ettei oma nettisurffailu häiriinny. Käpylehmien ja puulelujen aikaan eläneet paheksuvat molempia.

Mitä sitä nyt tekisi, jos ei pitäisi päivittää? Jos mentäis’ johonkin? Yhden porukan kanssa päädyimme sokkoretken seurauksena paikkaan, jossa ei oikeastaan ole yhtään mitään ja silti se toimii matkakohteena. Lähtiessä kaikki eivät tienneet määränpäätä. Avoimin mielin kehotettiin reissuun varautumaan. Periltä, mutkaisen kylätien varrelta löytyi maalaistalon pihapiiri, jossa kaikkia rikkaruohoja ei ollut kitketty, eikä sammalia hävitetty. Vanha sauna, asuinrivi, luhti ja muut idylliset rakennukset muodostivat Frantsilan yrttitilan komentokeskuksen. Talon sisätiloissa tuntui kuin olisi siirtynyt viime vuosisadalle. Omintakeinen tunnelma vahvistui korkeissa huoneissa, joiden vanhat piirongit ja kukkatapetit olivat pysäyttäneet ajan kulun. Yrtit tuoksuivat ja juomavesikannuissa kellui krassien ja ruusun kukintoja.

Ohjelmassa oli metsäisen yrttipolun tarpominen. Rauhallisen kävelyn aikana ihmeteltiin Frantsilan luomuyrttipeltoja. Siankärsämö ja nokkonen viljeltyinä peltolohkoilla vaikuttivat hämmentäviltä. Polku ei ollut kovin pitkä. Silti se esitteli avoimen pellon, hämärän metsän ja lähteiden aikaansaaman kosteikon, jossa pääsimme tasapainoilemaan pitkospuilla. Palatessamme Hyvän olon keskukseen oli nälkä ja rauhoittunut olo. Söimme värikästä, tuoksuvaa ja maukasta kasvisruokaa maustettuna vahvoin yrtein. Syöminen on liian usein pelkkää vatsan täyttämistä. Tämä yhteinen ravitsemuselämys jäi mieleen muustakin kuin kylläisyyden tunteesta.

Varsinaisena ohjelmana valmistimme kukin nimikkotuoksun oman nenämme ohjaamana. Joku valitsi juurituoksuksi Ylang Ylangin, sydäntuoksuksi mielialaa kohottava Palma Rosan ja latvatuoksuun leijui Mandariini. Hajuveden tekeminen ei ollut kenenkään to do-listalla. Ei edes haavelistalla. Tällainen tilaisuus vain pöllähti eteen ja käytettiin.

Mitä mää tekisin? No, tee nyt edes jottai! Tarinan opetus on tarttua tilanteisiin avoimin mielin. Reissumme toteutti hienosti ohjetta vuosien täyttämisestä elämällä. Olisimme köyhempiä ilman tätä kokemusta. Arjesta poikkeamisen ei tarvitse olla yletöntä sirkusta. Uuteen tilanteeseen sukeltaminen avartaa mieltä ja höllää kiristyneitä ruuveja päänupissa.