Muistatteko Maslow’n? Hänen lanseeraamansa tarvehiearkia on useimmille tuttu. Tarpeista ensisijaisia ovat hengissä pysymisen kannalta olennaiset ravinto, lämpö ja turva. Mitä paremmin nämä tarpeet täyttyvät sitä enemmän ihmisellä on mahdollisuuksia kurotella korkeammalle. Huipulle tähdätessä haaveina on arvostuksen ja tunnustuksen saamisen sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden täyttäminen.
Hengissä pysymisen ja huipun välimaastoon sijoittuvat ihmisen sosiaaliset tarpeet. Meistä jokainen tarvitsee muita ihmisiä tullakseen omaksi itsekseen. Väitetään, ettei yksilöllisyyttä ole ilman yhteisöä. Millaisiin yhteisöihin olet elämäsi aikana kuulunut? Lapsuuden perhe, koululuokkasi, kaveriporukat, työ- ja opiskeluryhmät ovat kaikki olleet välttämättömiä kehityksellesi ihmisyyden jalossa lajissa. Matkalle on saattanut osua myös yhteisöjä, joista on ollut itselle haittaa. Ehkä päädyttiin huonoon seuraan. Se on vain osoitus ryhmään kuulumisen välttämättömyydestä. Toisiin liittymisen tarve ohittaa joskus järjen äänen.
Miten käy, jos eristyy kokonaan yhteisön ulkopuolelle, työsuhde päättyy tai parisuhde kariutuu, muuttaa toiselle paikkakunnalle tai joutuu lopettamaan rakkaan harrastuksensa? Tilanne on kriisi ja kriittinen vaihe yksilön hyvinvoinnin kannalta. On etsittävä uusi yhteisö, johon liittyä.
Toisinaan olemme pohtineet, miten yhteisöllisyys syntyy. Pitääkö se tehdä vai tapahtuuko yhteisön syntyminen itsestään? Melko kiistattomana edellytyksenä pidetään tasavertaista kohtaamista ja avointa vuorovaikutusta yhteisön jäsenten välillä. Lisäksi olisi syytä varmistaa kaikkien yhteisössä toimivien äänen kuuleminen. Jokaisen on koettava mielipiteensä arvokkaaksi eli ilmapiiriä tulee muokata toisia hyväksyvään ja arvostavaan suuntaan. Ei se nyt niin kauhean monimutkaiselta kuulosta. Ihmisiä täällä kaikki ollaan ja oma asenteensa kanssakulkijoita kohtaan on jokaisen itse helpointa tarvittaessa päivittää.