Fölis on hanke, joka etsii (ja löytää) syrjään jääneitä tai muuten unohtuneita tarjoten jokaiselle mahdollisuuksia osallistumiseen omista lähtökohdistaan. Eräs kohtaamisista johti mielenkiintoiseen prosessiin, jota tullaan varmasti hehkuttamaan vielä pitkään.
Välillä tässä elämässä tulee eteen odottamattomia ehdotuksia. Hetken siinä miettii, ottaisiko vai jättäisi ja tekemästään päätöksestä joutuu loppupeleissä vastaamaan. Kohdallemme oli siis osunut ihminen, joka oli aina haaveillut oman lautapelin tekemisestä. Asiasta keskusteltiin, eikä kukaan keksinyt syytä, miksei sitä voisi yrittää. Näin ensimmäinen valinta tehtiin huolettoman päättelyn tuloksena.
Oli hienoa huomata innostuksen tarttuvan myös tällaisiin pelimaailmaan vihkiytymättömiin, viran puolesta-osallisiin. Projektissa tehtiin kompromisseja, tasapainoiltiin pelillisyyden ja sosiaalialan näkökulman kesken. Fölis mahdollisti suunnittelijalle oman pelin teon ja sai vastineeksi puheeksi ottamisen välineen omaan työhönsä. Loppusuoralla avautui vielä loistava tilaisuus päästä esittelemään peliä Tampere-taloon. Tilaisuuteen tarttuminen oli toinen rohkea ja oikeaksi osoittautunut valinta, vaikka hetkellisen paniikin tunteen aiheuttikin.
Tässä vaiheessa puuttui enää kuvitus. Verkostoja hyödyntämällä löytyi taitava piirtäjä, joka venyi käsittämättömään aikatauluumme ja niin vain uunituoreen pelin painomusteet ehtivät kuivua ennen esiripun avautumista.
Tammikuun viimeisenä torstaina aamutuimaan jännittynyt Fölis-pelitiimi pakkautui autoon matkalle kohti Tampere-taloa ja valtakunnallisia aikuissosiaalityön päiviä. Erinäisten ”Vaasaaneikäännytä”-vaiheiden jälkeen messupisteemme sai runsaasti huomiota, kiitos Jannen ja Tytin ammattitaitoisen peliesittelyn ja pisteen kaikin puolin onnistuneen sisällön. Onneksi mentiin. Koko rytmiryhmä oppi uutta, loi kontakteja, sai vahvistusta tekemiselleen ja itsetunnolleen.
Lisää valintoja on meillä kaikilla edessä. Ottaako vai jättää? Tämän kokemuksen jälkeen suositus on: Kannattaa ainakin yrittää!