Yllä olevaa kysymystä ei taideta ymmärtää kovin hyvin Satakunnan ulkopuolella. Meille se avautuu leikkimielisenä niskasta puristamisena, jossa puristusta lisätään, kunnes uhri antautuu huutamalla: ”luikuria”.
Suomen yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismasen vastausvaihtoehdot ovat keppi ja porkkana. Työttömänä olevaa on kannustettava työllistymään ja aktiivimallin avulla Kuismanen yhä uskoo asian korjaantuvan.
Aktiivimallin vaikutusarviointia on tehty ja väliraportti julkistettiin 7.5.2019. Raportissa todetaan, ettei työllisyyden paranemista voida todentaa aktiivimallista johtuvaksi, koska malli otettiin käyttöön samanaikaisesti työllisyystilanteen nopeasti parantuessa. Nousukausi antaa siis ansiotonta arvonnousua aktiivimallille. Tutkimus osoittaa, että aktiivisuuden kasvu tapahtuu pääosin lyhyisiin viiden päivän työllistymisvalmiuksia edistäviin koulutuksiin osallistumalla. Näiden kurssien saatavuus asettaa työttömät asuinpaikkansa perusteella varsin eriarvoiseen asemaan. Aktiivimallin vaatima 18 tunnin palkkatyö nousee myös tuloksissa esille. Ihmiset eivät siis tosiasiallisesti työllisty vaan täyttävät ehtoa. https://tem.fi/documents/1410877/2132296/Aktiivimallin+vaikutusarvioinnin+v%C3%A4liraportti+05-2019/b4edfbe1-0a76-ecb6-b57b-93e2984e129b/Aktiivimallin+vaikutusarvioinnin+v%C3%A4liraportti+05-2019.pdf
Kepitystä kaipaavat eniten ”parhaassa työiässä olevat, mutta työvoiman ulkopuolella olevat henkilöt”. Ehkä Kuismasen ja päättäjien pitäisi perehtyä työkyvyn ja osatyökykyisyyden käsitteisiin ihan ihmislähtöisesti lukujen sijaan. Liikuntarajoitteisen on vaikea työllistyä, mielenterveyden särkyessä ei auta paraskaan työikä eikä ”parhaan iän” ohittanut rautakoura tahdo kelvata mihinkään, koska Linked’in profiili ei ole tarpeeksi myyvä. Pitäisi tunnustaa, ettei aktivointi voi olla jokaisen kohdalla yhteismitallista.
Palkkatuen avulla yksityissektorin työllistämisvalmiuksia saatetaan helpottaa yrittäjän riskiä pienentämällä. Julkisella sektorilla palkkatuella pyritään auttamaan mahdollisimman montaa, jolloin vaarana on uuden ryhmän muodostuminen. Tukityöläiset eli ne, jotka tekevät tukipätkän silloin tällöin ja joita kuitenkaan ei pidempiin työsuhteisiin valita.
Aktiivimallin leikkuri puree myös aktiiviseen työttömään. Kolmannen sektorin yhdistysaktiivit pitävät ison joukon pyöriä pyörimässä, työttömänä ollessaankin. Se vain ei ole ”oikeaa aktiivisuutta”.
Niskaa vai luikuria, keppiä vai porkkanaa? Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään, mutta kyllä silti pitää lakata puristamasta, kun huutaa luikuria.