Suomalainen tervehtii sanomalla päivää tai morjens ja viipottaa eteenpäin. Englantilainen huikkaa ”How are you?” ja kuulostaa kiinnostuneelta. Suomessa moikataan takaisin ja briteissä todetaan, että hyvin menee. I’m fine, thanks! Mutta kumpikaan tervehdys ei vielä tarkoita, että voinnistasi oltaisiin tosiasiassa kiinnostuneita. Mites’ sä voit? Onko kaikki hyvin? Miten sinä määrittelet oman hyvinvointisi? Riittääkö, ettei ole lääkärin toteamaa tautia päällä vai pitääkö tunnelmien muutenkin olla plussan puolella?
Suomea pidetään hyvinvointivaltiona. On ilmainen perusopetus, neuvolat ja muu terveydenhuolto. On sosiaaliturvaa ja Kela-korvauksia, josta osa tulee kuin Manun illallinen ja osa edellyttää ikävää elämäntilannetta. Hyvinvointi saattaakin olla henkilökohtainen kokemus. Toinen voi huonosti, on stressiä työssä ja vatsa oireilee. Kumma juttu, ettei reilumpi tilipussi olekaan hyvinvointia. Siitähän pienituloinen haaveilee. Kulkee marjametsässä, hoitaa lapsenlapsiaan, käy ilmaiskonserteissa, venyttää penniä ja voi hyvin.
Tarina kalastajasta ja liikemiehestä löytyy Hidasta elämää-sivuilta ja kuvaa hyvin meidän ihmisten hölmöläislogiikkaa. Kuvittelemme, että sitten kun saan enemmän rahaa voin elää. Niinkö luulet? Sitten kun-tilanne on vain välivaihe. Voisihan sitä enemmänkin rahaa olla, eikö? Ja sitten olisi hyvä elämä, työtä hiukan enemmän kuin jaksaa tehdä, rahaa hiukan enemmän kuin ehtii tuhlata. Toisaalta aikaa läheisille, harrastuksille ja elämälle onkin vähemmän. Voi olla, että alkaa terveys pettää. Oravanpyörä pyörii ja rahaa tulee. Haluatko sinä sitä? Millainen on sinun riittävän hyvä elämäsi? Arvojensa mukaan eläminen on taitolaji, jonka opettelu kannattaa.
Voi hyvin!