Palautetta

Ihmisiä arvioidaan yhä enemmän eri yhteyksissä. Opinnoissa, työnhaussa ja töissä ollessa. Työttömäksi jäänyt on hänkin arvioinnin kohteena. Yhteistyössä virkailijan kanssa pohditaan, millainen on työ- ja toimintakyvyn tilanne tai työnhakutaidot. Lisäksi pitäisi joka käänteessä huolehtia itsereflektoinnista eli itsearvioinnista. Miten meni noin niin kuin omasta mielestäsi?

Jonkun on helppo nähdä oma toimintansa epäonnistuneena ja löytää virheitä kaikesta tekemästään. Joku toinen saattaa olla lähes sokea omille virheilleen. Kumpikaan tapa ei kerro realistisesta minäkuvasta. Mikä minäkuvaa vääristää?

Poissuljetaan sairaudet, kuten diagnosoidut narsismi, psykopatia ja muut selkeät persoonallisuuden häiriötilat ja keskitytään yleisempiin syihin. Yksi tunnistettu tekijä on lapsuudessa saatujen palautteiden voima. Kuinka monelle onkaan toisteltu mantraa ”…ei meidän suvussa kellään ole kielipäätä/laskupäätä/kädentaitoja/liikunnallisuutta jne.” Vähitellen alkaa uskoa, ettei taito ole itselle mahdollinen ja tyytyy siihen. Innokaskin lapsi jättää asioita helposti kesken saatuaan toistuvaa moitetta ja vakuutuksia, ettei kyseistä taitoa kukaan tarvitse. Kynnys aloittaa aikuisena on melkoinen. Toisessa ympäristössä jo yrittäminen tuo hyväksyvää hyminää, jolloin jaksaa yrittää ja mahdollisuudet onnistua ovat olemassa.

Työpaikoilla oikein kohdennettu ja asiallisesti annettu palaute lisää työssä viihtymistä ja nostaa paikan tuottavuutta. Ilman palautetta työntekijä ei voi tietää, onko toimintaa tarvetta muuttaa. Negatiivista palautetta ei pitäisi ollakaan. Se ei hyödytä ketään. Vain rakentavan kritiikin tai korjaavan palautteen avulla kehitymme. Liian myöhään annettuna korjausehdotuksista ei myöskään ole apua. Silloin unohtuu usein asiallisuus ja palautteesta tulee huutokonsertti. Kas, kun ihminen ei ole voinut toisen kriittisiä ajatuksia lukea ja palautteenantajan kiukku ehti tästä ymmärtämättömyydestä kasvaa.

Hyödyllisintä olisi opetella hampurilaismallin käyttöä. Silloin alkuun todetaan, mikä asiassa on hyvää, sen jälkeen (pihvinä) korjausehdotus ja loppuun vielä kannustavat sanat. Näin toimien ihmisen minäkuva säilyy terveenä, eikä moite kohdistu persoonaan. Toinen palautteenantoon liittyvä tärkeä seikka, minäkuvan lisäksi, on kokemus oman panoksen tärkeydestä yhteisön toiminnassa. Saatu palaute kertoo, että minut on nähty ja että tekemiseni huomioidaan, vieläpä siinä määrin, että uskotaan kykyyni vastaanottaa kriittistäkin palautetta ja suoriutua entistäkin paremmin.