Kenen lauluja laulat?

Ennen vanhaan kaikesta oli olemassa sananlasku, jonka vanha kansa mieluusti jakoi nuorempia ohjatakseen. ”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” Eli suomeksi, niin kauan kuin sinulla on jalat tämän pöydän alla, sinua koskevat tämän talon säännöt. Näin vanhemmat löivät luun kurkkuun, jos teininä innostui kapinoimaan kotityövuoroistaan. Ei siinä mitään diktatuuria ollut, kunhan opettivat ihmisten tavoille omien arvojensa mukaan. Vanhempien näkemys taisi olla, että jokainen pystyy johonkin yhteisen kodin työhön ja on velvollinen sen tekemään.

Mietin tätä usein nykyään. Huomaan käyttäväni jopa samaa äänensävyä todetessani vasta oman tuvan takaavan oman luvan. Saan vastaani saman kiukun, jonka olen itsekin kokenut ja sen kiukun voimalla aikanaan lähtenyt lapsuudenkodista, en ovet paukkuen vaan syvään huojentuneena huokaisten. Vihdoinkin olisin omillani. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Opiskelin jotain ja jostain valmistuinkin. Olin nuori ja vailla huolta huomisesta. Otin opintolainaa. Nautin elämästä. Se huominen tuli nopeasti ja toi huolet mukanaan. Velka oli maksettava, töihin oli pyrittävä ja omaa kotia oli siivottava itse. Onko minun muka pakko, kun se ja tuo saavat rahaa ilman, että tikkua ristiin laittavat? Kyllä minäkin voisin vain olla ja odottaa, että omena tippuu päähän. Paitsi, ettei Arkhimedes ollut toimeton, vaan käytti odottelunsa hyödylliseen mietiskelyyn ja vaikutti maailmanhistoriaan.

Todellisuudessa minulla ei ole yhtään varaa arvostella tai vähätellä kenenkään yrityksiä. Me ponnistamme erilaisista lähtökohdista. Meitä ovat lapsina ohjanneet aikuiset hyvin erilaisin arvokäsityksin. Totuus on, etten voi vaikuttaa kuin omaan tekemiseeni ja asennoitumiseeni asioihin. Se, mitä minä pidän merkityksellisenä yhteiskunnan pyörimisen kannalta ei ole ehkä oikein, ei välttämättä edes totta, mutta niin minut on kasvatettu ja tällaiseksi olen kasvanut. Annetuilla airoilla soudetaan. Jaetuilla korteilla on hyvä opetella pelaamaan ja näillä mennään. Pidätpä itseäsi uskovaisena tai et, kovin paljon tuskin vastustat kultaisen säännön toimeenpanoa. Kohtele muita, kuten toivot itseäsi kohdeltavan. Minä haluan, että minua ymmärretään ja minut hyväksytään ja otetaan mukaan.