Hyödynkö minä sinusta?

 

Pääsin osallistumaan keväältä siirtyneeseen ylioppilaiden lakitustilaisuuteen ja vaikutuin juhlapuheista, erityisesti riemuylioppilaan puheesta. Riemuylioppilas oli lakkinsa saanut vuonna 1970. Hän muistutti kaikkia valitsemaan oman polkunsa, kulkemaan sitä pystypäin ja kaikkien ihmisten olevan yhdenvertaisia. Riemuylioppilaan mukaan asema tai koulutus eivät ole ihmisyyden mitta vaan se, miten me kohtelemme toisiamme. Jostain syystä me kaikki olemme tällä pallolla ja olisi hienoa, jos oppisimme toisiamme edes sietämään, vaikkemme kaikkia naapureidemme tapoja, hajuja tai ulkonäköä ymmärtäisikään.

Toisena teemana tämä sydämeltään sivistynyt herra siteerasi Robert Kennedyä toteamalla, ettei pidä miettiä, mitä maani voi tehdä minun hyväkseni vaan mitä minä voin tehdä maani hyväksi. Puheen pitäjä tulkitsi asian siten, ettei ole turhia töitä tai tarpeettomia virkoja, eikä työttömän ole pakko olla tarpeeton maalleen. Jokainen meistä voi osaltaan edistää tai heikentää lähiyhteisönsä hyvinvointia. Perhe, ystävät, koulu- ja työyhteisöt. Mihin ikinä kuulummekaan, jos huomiomme ja näemme muut samanlaisina ihmisinä, tämä maailma on itsellekin parempi paikka.

Mihin näitä viisauksia voisi käyttää? Joskus törmää ajatusmaailmaan, jossa tietty ihmisryhmä jätetään ulkopuolelle, koskei heistä ole meille mitään hyötyä. Ketä ihmisen pitäisi hyödyttää kelvatakseen? Jos lähdemme luokittelemaan ihmisiä kelvollisiin ja kelvottomiin, meidän on varauduttava siihen, että eräänä päivänä emme itse täytä vaatimuksia, olemme halveksittuja ja syrjittyjä epäihmisiä, joita saakin kiusata.

Peruskouluissa on käytössä KIVA-koulu-menetelmä, jossa kiusaamistilanteisiin puututaan miettimällä kunkin roolia tilanteessa. Kiusaaja, kiusattu, kannustaja, hiljainen hyväksyjä, puolustaja. Me ihmiset olemme alttiita heikompien sortamiselle. Aina löytyy joku, jolla menee huonommin kuin minulla, josta minulle ei ole mitään hyötyä ja jonka elämä ei minua lainkaan kiinnosta. Omaan käytökseensä ja suhtautumiseensa on helpointa vaikuttaa ja siitä kannamme itse vastuun. Nuorissa on tulevaisuus ja kenties jonain päivänä jokainen ihminen on oikeasti laulun arvoinen.